Marjapensaat

Suurimarjainen, roteva ja harvahaarainen pensas. Sato sopii hilloksi, mehuksi ja viinien valmistukseen. Hillo maistuu erityisen hyvältä kun aronian marjat yhdistetään omenahilloon. Tutkimusten mukaan aronian mehu alentaa verenpainetta. Marjat ovat maukkaimmillaan ensimmäisten syyspakkasten jälkeen. Lajike menestyy hyvin ainakin Oulun korkeudella, paikoin jopa VI-vyöhykkeellä.

I–IV(V) 250 cm x 250 cm A Kui–Tuo Ra++

’Terhi’ tarvitsee marjoakseen pölyttäjäksi tyrni-pojan. Pensas on hillittykasvuinen, pyöreähkö ja tiheästi haaroittuva, jonkin verran piikikäs. Se kestää versolaikkutautia. Marjat ovat hieman isommat kuin ’Tytillä’ ja niissä on runsaasti C-vitamiinia, yleensä yli 200 mg/100 g. Täysikasvuinen pensas tuottaa 3–8 kg marjoja, jotka säilyvät pensaissa poimintakelpoisina yli kuukauden.

I–VI 150–200 cm x 150 cm  A Kui–Kos Ra++

’Tytti’ tarvitsee marjoakseen pölyttäjäksi tyrni-pojan. Pensas on hillittykasvuinen, pyöreähkö ja tiheästi haaroittuva, jonkin verran piikikäs. Se kestää versolaikkutautia. Marjat ovat isokokoisia ja niissä on erittäin runsaasti C-vitamiinia, jopa yli 300 mg/100 g. Täysikasvuinen pensas tuottaa 3–8 kg marjoja, jotka säilyvät pensaissa poimintakelpoisina yli kuukauden.

I–VI 150–200 cm x 150 cm  A Kui–Kos Ra++

Hyvä pölyttäjä emilajikkeille, kuten ’Terhi’ ja ’Tytti’. Pensas on pyöreähkö ja tiheästi haaroittuva, vain jonkin verran piikikäs. Lisäksi se kestää versolaikkutautia.

I–VI 200–300 cm x 200 cm  A Kui–Kos Ra++

Punaiset, pitkät lehtiruodit ovat parhaimmillaan alkukesästä. Maan tulee olla runsasravinteista ja hikevää, jolloin toinen sato voidaan korjata keskikesällä. Ruoteja käytetään leivontaan, keittoihin, mehuksi ja hilloksi. Ne sisältävät runsaasti oksaalihappoa, minkä vuoksi ne kannattaa nauttia maidon kanssa.

I–VIII 80–120 cm A–V Tuo Ra+++

Kuten. em. ’Red Champagne’, mutta ruodit ovat paksut, vihreät, tyvestä punaiset. Lehdistö on hyvin suuri.
I–VIII 80–120 cm A–V Tuo Ra+++

Aikainen, hyvin kestävä lajike, jota suositellaan kotipuutarhoihin ja erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomeen. Marjat ovat isohkot, makeat, mutta melko ohutkuoriset ja herkästi halkeavat. Kohtalaisen kokoinen sato kypsyy noin viikkoa ennen Öjebyn-lajiketta. Tertut ovat lyhyet ja marjat kiinnittyvät siihen tiukasti. Pensas on erittäin pystykasvuinen ja korkea, vähän leikkausta kaipaava ja kestävä härmää vastaan. Lajike on peräisin Kainuusta.

I–VI(VII) 130–150 cm A–Pv Tuo Ra+++

Hyvin myöhäinen, härmänkestävä lajike. Talvenkestävyys, satoisuus ja marjakoko ovat jokseenkin samat kuin Öjebyn-lajikkeella, mutta sato kypsyy hieman myöhemmin. Marjat ovat suuret, maultaan voimakkaat ja mustaherukalle tyypilliset. Paksukuoriset marjat kestävät hyvin käsittelyä eivätkä halkeile. Lisäksi ne pysyvät tiukasti kiinni lyhyessä tertussa. Pensas on pystykasvuinen, jolloin sitä tarvitsee leikata vähän.

I–IV(V) 130–150 cm A–Pv Tuo Ra+++

Myöhäinen, hyvin runsassatoinen lajike. Marjat kypsyvät samanaikaisesti ’Öjebynin’ kanssa, mutta ne ovat hieman pienemmät, keskikokoiset. Marjatertut ovat pitkät. Pensas on härmänkestävä, keskikokoinen ja runsasversoinen. Pystyoksaisena sitä tarvitsee leikata vähän.

I–IV(V) 130–150 cm A–Pv Tuo Ra+++

Melko myöhäinen lajike. Pensas on kohtalaisen pystyoksainen ja voimakaskasvuinen, mutta hikevillä mailla tukemattomat oksat voivat lamota. Samanaikaisesti kypsyvät marjat ovat suuret, minkä takia sato on yleensä runsas. Tämä alun perin pohjoisruotsalainen lajike kestää melko hyvin härmää ja varistetautia.

I–V(VI) 100–130 cm A–Pv Tuo Ra+++

Herkullisen makeat ja miedot, tuoreenakin nautittavat marjat ovat kellertävänvihreitä, jolloin rastaat eivät havaitse niitä kovin helposti. Ne sopivat erinomaisesti jopa viinin valmistukseen. Tämä suomalainen lajike on syntynyt ’Öjebyn’-mustaherukasta. Pensas muistuttaa ’Öjebyniä’, mutta se on jonkin verran hillittykasvuisempi ja rento-oksaisempi. Se kestää karviaishärmää. Lajike on kotoisin MTT Piikkiön laitokselta.

I–V 100–130 cm   A–Pv Tuo Ra+++

Uusi suomalainen keskivarhainen viherherukkalajike on peräisin MTT Piikkiön laitokselta. Se on vihreämarjaisen mustaherukan ja ’Vertin’ risteymä. Marjat ovat kuten em. ’Vertillä’ makeita ja mietoja, joten ne kelpaavat herkkämahaisille lapsillekin. Lisäksi linnut eivät havaitse kovin helposti vihreitä marjoja.

I–IV(V) 100–130 cm A–Pv Tuo Ra+++

Uusi suomalainen keskivarhainen viherherukkalajike on peräisin MTT Piikkiön laitokselta. Se on vihreämarjaisen mustaherukan ja ’Vertin’ risteymä. Marjat ovat kuten em. ’Vertillä’ makeita ja mietoja, joten ne kelpaavat herkkämahaisille lapsillekin. Lisäksi linnut eivät havaitse kovin helposti vihreitä marjoja. Marjoissa erittäin korkea C-vitamiinipitoisuus.

I–IV(V) 100–130 cm A–Pv Tuo Ra+++

Aikainen, sato kypsyy viikkoa ennen kuin ’Punaisella Hollantilaisella’ ja ne ovat makeampia. Isot–keskikokoiset, tummanpunaiset marjat riippuvat pitkissä tertuissa. Pensas on taudinkestävä, korkea ja pystyoksainen. Lajike on kotoisin Hollannista.

I–IV 130 cm A Tuo Ra+++

Melko myöhäinen, suurisatoinen lajike. Marjat ovat suuria, aromaattisia ja kauniin punaisia. Pensas on taudinkestävä, pysty- ja tukevaoksainen, melko iso. Lajike on vanhan saksalaisen Rotes Wunder -lajikkeen suomalainen kanta.

I–IV 130 cm A Tuo Ra+++

Myöhäinen, hyvin talvenkestävä ja terve lajike. Marjat keskikokoisia, lyhyissä tertuissa, voima-kasaromisia ja raikkaan makuisia. Pensas on rehevä, pysty- ja runsasoksainen. Hyvin vanha keskieurooppalainen punaherukka, jota viljellään meillä eniten.

Yleisin taimityyppi ja koko:

astiataimi 30–50 cm.

I–VI 130 cm A Tuo Ra+++

Kohtalaisen runsassatoinen, talvenkestävä lajike. Marjat ovat makeampia ja miedompia kuin punaherukoilla, lisäksi pensas on pienempi ja pystyoksainen. Tätä hyvin vanhaa keskieurooppalaista valkoherukkaa viljellään meillä eniten.

I–V 100 cm A Tuo Ra+++

Uusi, erittäin runsassatoinen ja härmänkestävä ’Valkoisen Hollantilaisen’ kanta Juvalta. Marjat ovat makeampia ja miedompia kuin punaherukoilla. Sekä marjat että tertut ovat keskikokoisia. Pensas on melko pystyoksainen ja haaroja muodostuu vähän.

I–V 100 cm A Tuo Ra+++

Aikainen pehmeäkuorinen herkkulajike, jonka runsas sato kypsyy elokuun alkupuolella. Marjat ovat suuria, vihertävänkeltaisia ja hyvin makeita. Koska kuori on ohut, ylikypsät marjat halkeilevat herkästi. Rento-oksaisena pensas kannattaa tukea. Tämä jokseenkin härmänkestävä lajike jalostettiin 1900-luvun alussa Hinnonmäen koeasemalla.

I–V 100 cm A Tuo Ra+++

Melko myöhäinen, paksukuorinen herkkumarja, jonka runsas sato kypsyy noin viikon myöhemmin kuin em. ’Hinnonmäen Keltaisella’. Marjat ovat keskikokoisia, tummanpunaisia, paksukuorisia ja makeita. Pensas on vahva- ja melko pystyoksainen sekä härmänkestävä. Tämä kotimainen, yhä suosittu lajike jalostettiin jo 1900-luvun alussa.

I–V 100 cm A Tuo Ra+++

Itsepölytteinen, aikaisin kypsyvä ja kestävä karhunvattu. ’Sonja’ kukkii keskikesällä valkoisin kukin ja marjat alkavat kypsyä jo elokuun alussa; koko sato valmistuu ennen syyspakkasia. Marjat ovat noin 2 cm halkaisijaltaan, kiiltävän mustia, mietoja ja makeita. Versot ovat vankat, piikkiset ja pari metriä pitkät – ne voi tukea köynnöksen tavoin seinustalle. Marjoneet versot poistetaan syksyisin. Tämä maatiaiskanta on peräisin Savitaipaleelta ja alun perin todennäköisesti Venäjältä.

I–III(IV) 100–250 cm A Tuo Ra+++

Keskimyöhäinen, hyvin satoisa puutarhavadelma. Jatsi’ on talvenkestävyydeltään jokseenkin samanlainen kuin muut Suomessa viljeltävät lajikkeet ja satoisuudeltaan vielä jonkin verran parempi. Marjat kypsyvät melko varhain, vain joitakin päiviä myöhemmin kuin ’Muskoka’-vadelmalla. Marjat ovat pitkulaiset, himmeänpunaiset, hyvänmakuiset ja tiukasti kiinni kannoissa. Ne ovat isommat ja kiinteämmät kuin Muskoka- ja Ottawa-lajikkeilla.

Paksuhkoja, jäykkiä ja korkeita versoja muodostuu vain kohtalaisesti, joten leikkaus ja tuenta käyvät helposti. Lajike soveltuu hyvin V-tuentaan. Suomalainen ’Jatsi’ on risteymä, jonka sukupuuhun kuuluvat ’Ottawa’, ’Malling Promise’ ja ’Merva’.

I–V 150–250 cm A Tuo Ra+++

Matala puutarha- ja luonnonvadelman muunnos. Lajike on noin metrin korkuinen ja kasvattaa paljon sivuversoja, kun sen vuosikasvaimet typistetään. Pensastavan kasvutavan vuoksi kasvustoa ei tarvitse tukea juuri lainkaan. Marjat muodostuvat heinäkuun aikana pääasiassa edellisen vuoden versoihin. Marja on keskikokoinen, hieman pitkulainen ja melko helposti irtoava, villivattua kiinteämpi. Lajike on yhtä satoisa kuin muut meillä viljeltävät vadelmat.

I–V 100 CM a Tuo Ra+++

Runsaasti versova ja matalahko, melko aikaisin kypsyvä puutarhavadelma. Marjat ovat isoja, pyöreitä, tummanpunaisia ja aromikkaita. Ne irtoavat helposti kannasta ja sopivat kiinteinä pakastukseen. Sato on runsas. Versoja kasvaa niin paljon, että niitä joutuu harventamaan. ’Muskoka’ ei ole altis harmaahomeelle, mutta se altistuu herkemmin versotaudille. Se on kanadalainen lajike 1950-luvulta.

I–V 200 cm A Tuo Ra+++

Niukasti versova, talvenkestävä ja melko aikaisin kypsyvä puutarhavadelma. Versot ovat tanakat ja korkeat. Marjat ovat keskikokoiset tai suurehkot, kekomaiset, kirkkaanpunaiset. Maku on happamanimelä ja heikosti aromaattinen. Marjat irtoavat helposti kannasta ja sopivat sekä tuorekäyttöön että pakastukseen. Sato on runsas. Tämä kanadalainen lajike vuodelta 1943 kestää melko hyvin versotautia, mutta se on hieman altis harmaahomeelle.

I–V(VI) 250 cm A Tuo Ra+++

Etelä-Suomessa menestyvä, aikaisin kypsyvä puutarhavadelma.  Marjat ovat keskikokoiset, vaaleat ja makean aromikkaat. Pehmeytensä vuoksi marjat sopivat parhaiten nautittavaksi tuoreena. Ne irtoavat helposti kannoista, joten poiminta on nopeaa. Sato on runsas ja satokausi pitkä. Tämä vanha saksalainen lajike kasvattaa versoja niukanlaisesti, mutta versot ovat tanakoita. ’Preussen’ menestyy Etelä-Suomessa.

I–III 200 cm A Tuo Ra+++

Puolikorkea pohjoisamerikkalainen lajike on itsepölytteinen, mutta toisen pölyttäjälajikkeen avulla saadaan noin 20 % isompi sato. Marjat ovat todella suuria, tummansinisiä ja hapahkoja, mutta maukkaita.

I–III(IV) 60–80 cm x 100 cm A Tuo Ra+++ Ca-

Puolikorkea pohjoisamerikkalainen lajike on itsepölytteinen. Koska taivaansiniset marjat ovat pienemmät ja sato selvästi niukempi kuin ’North Bluella’, tämä lajike sopii parhaiten pölyttäjäksi.

I–III(IV) 60 cm x 90 cm A Tuo Ra+++ Ca-

Korkea, aikaisin kypsyvä pohjoisamerikkalainen lajike. Marjat ovat erittäin suuret, tummansiniset ja miellyttävän voimakasaromiset. Sato tulee jopa 4,5–8 kg/pensas.

I–III 100–120 cm x 100 cm A Tuo Ra+++ Ca-

Erittäin talvenkestävä, voimakaskasvuinen latvialainen risteymä, jonka rypäleet kypsyvät varmimmin muovihuoneessa. Erityisen lämpimillä paikoilla, kuten eteläseinustalla, sato tosin ehtii  valmistua avomaallakin. Rypäleet ovat tummansiniset, pienehköt–keskikokoiset, aromiltaan miellyttävän mustikkamaiset. Sato on huonommissakin oloissa hyvä; parhaimmillaan yhdestä taimesta saadaan rypäleitä jopa 30 kg vuodessa. Rehevää köynnöstä kannattaa leikata kahdesti vuodessa, jotta rypäleet saavat riittävästi valoa ja kypsyvät ajoissa.

I–V A Tuo Ra+++

Rehevä aikainen tuulipölytteinen lajike. Se on istutettava viherhuoneeseen, kasvihuoneeseen tai avomaalle paikkaan, joka on erityisen lämmin ja suojainen. Marjat ovat pienehköt, vaaleat, kypsinä punertavat ja makeat. Leikattu kasvi antaa satoa 4–5 vuoden kuluttua istutuksesta.

tarjonnan mukaan.

(I–II) A Tuo Ra+++

Hillittykasvuinen aikainen tuulipölytteinen lajike. Istutettava viherhuoneeseen, kasvihuoneeseen tai avomaalle paikkaan, joka on erittäin lämmin ja suojainen. Marjat ovat melko pienet, siniset, mehukkaat ja erittäin makeat. Leikattu kasvi antaa satoa noin 4 vuoden kuluttua istutuksesta.

(I–II) A Tuo Ra+++