Rhododendronit

Jopa nelimetriseksi kasvava pensas puhkeaa kukkaan myöhään kesäkuussa. Vaalean punaviolettia, isoa teriötä koristaa keltaruskea täplitys. Tämä puistoalppiruusu on jalostettu jo 1800-luvun alkupuolella. Se menestyy suhteellisen hyvin III-vyöhykkeellä saakka.

I–II(III) 150–300 cm x 150–300 cm

Pv–V Tuo–Kos Ra+++ Ca-

Matala ja tiheä valkoalppiruusu kukkii alkukesällä. Isossa kukinnossa on noin 8 ruskeatäpläistä kukkaa. Ne ovat nuppuisina roosat, avoimina puhtaanvalkoiset ja 5 cm leveät. Lehdet ovat isohkot,  tummanvihreät ja alta ruskeakarvaiset. Tätä Caucasicum-ryhmään kuuluvaa lajiketta myytiin Keski-Euroopassa jo vuonna 1830. Se menestyy meillä hyvin suojattuna, mieluiten lumipeiton alla.

(I–II) 100 cm x 150 cm

Pv–V Tuo–Kos Ra+++ Ca-

Keskikorkea Catawbiense-ryhmän lajike. Pari viikkoa kestävä tummahkon punainen kukinta ajoittuu  Etelä-Suomessa kesäkuun puoliväliin. Rennot ja pitkät oksat ovat harvalehtiset, minkä vuoksi pensas kannattaa istuttaa muiden lehtevämpien kasvien lomaan.

I 150–200 cm x 200–250 cm

Pv–V Tuo–Kos Ra+++ Ca-

Tämä matala, leveä ja rento-oksainen Repens-ryhmän lajike menestyy eteläisimmässä Suomessa. Loistavan punainen kukinta alkaa jo touko–kesäkuun vaihteessa, varhaisina keväinä jopa toukokuun puolivälissä.

I–II 60 cm x 100 cm Pv–V Tuo–Kos Ra+++ Ca-

Pienehkö kevätkesällä kukkiva atsalea menestyy Etelä-Suomessa. Isossa kukinnossa saattaa olla yli 20 kukkaa. Pensaalle kehittyy yleensä punainen syysväri. Lehdet varisevat syksyllä.

I–II 60–100 cm x 60–100 cm

A–Pv Tuo Ra+++ Ca-

Hyvin kestävä, lamoava ja leveä Repens-ryhmän lajike. Kirkkaanpunaiset, tummatäpläiset kukat avautuvat Etelä-Suomessa jo toukokuun puolivälin jälkeen, Keski-Suomessa viikkoa myöhemmin. Melko avoimessa kukinnossa on 6–10 kukkaa. Lehdet ovat tummanvihreät, pienet. Pensas tarvitsee lumen suojaan jäävän ja varjoisan kasvupaikan, sillä se alkaa kasvaa varhain ja kuivuu herkästi auringonpaisteessa kevättalvella.

I–IV(V) 40–80 cm x 120 cm

Pv–V Tuo–Kos Ra+++ Ca-

Suomalainen matala ja hyvin tiheä Yakushimanum-ryhmän lajike, joka kukkii melko aikaisin tiheän pallomaisin kukinnoin. Vihreätäpläiset kukat ovat aluksi vaaleanpunaiset, lopulta valkoiset. Lehdet ovat nuorena vaaleanukkaiset, myöhemmin tummanvihreät ja vain alta nukkaiset. Pensas sietää hyvin kevättalven tuulta ja aurinkoa. Lajike nimettiin vuonna 1992, jolloin Sibeliuksen Kullervo-sinfonian ensiesityksestä oli kulunut 100 vuotta.

I–III 100 cm x 100 cm Pv–V Tuo–Kos Ra+++ Ca-

Kotimainen matala ja leveä Caucasicum-ryhmän lajike kukkii  Etelä-Suomessa jo toukokuun lopussa. Tuuheassa kukinnossa on yli 10 vihreäkuvioista kukkaa. Kukka haalistuu punavioletista lähes valkoiseksi. Tummanvihreät, ohuet lehdet ovat arat kevätauringon vioituksille. ’Pohjolan Tytär’ on kymmenvuotiaana vasta metrin korkuinen ja hyvin tiheä. Lamoavien versojen vuoksi siitä tulee jopa 3–4 m leveä. Lajike on saanut nimensä Sibeliuksen Kalevala-aiheisesta musiikista.

I–III 100–150 cm x 200–300 cm

Pv–V Tuo–Kos Ra+++ Ca-

Uusi kääpiömäinen ja kasvutavaltaan erityisen kaunis Wardii-ryhmän kotimainen jaloste. Ohuet versot suuntautuvat sivuille. Lajike kukkii varhain alkukesällä. Kukat ovat kellomaiset ja kellanpunertavat. Teriön lämmin värisävy periytyy kelta-alppiruusulta (Rhododendron wardii).

I–II(III) 60 cm x 90 cm Pv–V Tuo–Kos Ra+++ Ca-

Suomalainen keskikorkea Tigerstedtii-ryhmän lajike on tasaisen pyöreähkö, tiheä ja pystyoksainen. Tiivis kukinto koostuu yleensä 15–20 kukasta, jotka ovat nuppuisina purppuranpunaiset, avoimina liilanpunaiset, tummanpunakuvioiset ja aaltoilevareunaiset. Vuosittain runsaana toistuva kukinta on  Etelä-Suomessa komeimmillaan 10.–15. kesäkuuta. Lehdet ovat raikkaan vihreät. Lajike on nimetty Helsingin Haagassa sijaitsevan rhododendron-puiston mukaan.

I–V 150–200 cm x 150 cm

Pv–V Tuo–Kos Ra+++ Ca-

Kotimainen matalahko ja kauniin pyöreähkö Smirnowii-ryhmän lajike. Kukinta on runsasta vuosittain jo nuoressa pensaassa. Purppuranpunaiset kukat avautuvat  Etelä-Suomessa hieman ennen kesäkuun puoliväliä. Melko tiivis kukinto koostuu 8–12 kukasta. Lehdet ovat päältä tummanvihreät, alta kellanharmaanukkaiset. Lajike on nimetty jalostajansa Marjatta Uosukaisen äidin mukaan.

I–III 100–150 cm x 120 cm  Pv–V Tuo–Kos Ra+++ Ca-

Suomalainen korkeahko Tigerstedtii-ryhmän lajike, jonka kukat avautuvat  Etelä-Suomessa jo 5.–10. kesäkuuta. Nuorikin pensas kukkii runsaasti vuosittain. Roosa teriö on vaaleampi ja punaoranssi täpläkuvio näkyy heikommin kuin muutoin samannäköisellä Haaga-lajikkeella. Tiivis kukinto koostuu 12–18 kukasta. Lehdet ovat kiiltävät, tummanvihreät, isokokoiset. Pensas on pystykasvuinen, melko korkea ja nuorissa taimissa on punertava sävy. Lajike nimettiin vuonna 1990 Helsingin yliopiston täyttäessä 350 vuotta.

I–V 200 cm x 150 cm Pv–V Tuo–Kos Ra+++ Ca-

Suomalainen korkea Tigerstedtii-ryhmän lajike alkaa kukkia  Etelä-Suomessa tavallisesti 20.–25. kesäkuuta. Kukinto muodostuu 10–18 hieman riippuvasta kukasta. Vaaleanpunaiset terälehdet haalistuvat lähes valkoisiksi kukinnan edetessä. Teriö on iso ja ruskehtava- tai vihreätäpläinen. Nuoria versoja ja lehdistön alapintaa peittää vaalea nukka. Pensas on runsaasti haarova ja tanakkaoksainen. Erittäin talvenkestävä ’St. Michel’ on nimetty Mikkelin kaupungin mukaan, missä se selviytyi 1980-luvun kylmistä talvista.

I–V 300 cm x 300 cm Pv–V Tuo–Kos Ra+++ Ca-

Suomalainen korkeahko Tigerstedtii-ryhmän lajike alkaa kukkia  Etelä-Suomessa yleensä 10.–15. kesäkuuta. Hyvin tiheä kukinto sisältää 14–18 kukkaa, jotka ovat auetessaan punertavia, lopulta valkoisia, ruskeanpunatäpläisiä. Lehdet ovat riippuvat, isot ja erittäin tummat. Nopeakasvuinen, pystyoksainen pensas poikkeaa harvoine oksineen pääsääntöisesti tiheistä marjatanalppiruusuista. Lajike on nimetty kasvinjalostuksen professorin Peter Tigerstedtin mukaan.

I–V 250 cm x 250 cm Pv–V Tuo–Kos Ra+++ Ca-