Hedelmäpuut

Kirsikkapuut


  • 'CHOKOLADNAJA' – SUKLAAKIRSIKKA kirsikka

    Erikoinen tummanpunaruskea morellityyppinen pensaskirsikka,  joka on lähtöisin Baltian maista ja Venäjältä. Pensas on pyöreähkö ja 150-200 cm korkea. Maku on miellyttävän happamanimelä ja manteliin vivahtava. Sato kypsyy aikaisin. Lajike on kestävä vyöhykkeillä I–IV(V)

    kirsikka
  • 'FANAL' kirsikka

    Morellityyppinen tuorelajike. Itsepölytteinen ja satoisa ’Fanal’ muistuttaa ’Varjomorellia’, mutta se on aavistuksen isompimarjainen ja hieman makeampi. Tämä vanha ulkomainen lajike menestyy ainakin Etelä-Suomessa vyöhykkeillä I–III.

    kirsikka
  • 'HUVIMAJAN KUULASMARJA' kirsikka

    ’Huvimajan Kuulasmarja’ FinE Amarellityyppinen, jokseenkin itsepölytteinen ja satoisa lajike. Marjat suuret, mehukkaat ja makeat. Sato kypsyy heinäkuun puolenvälin jälkeen. Satoa saadaan jo 3–4-vuotiaasta puusta, josta tulee keskikoinen, 3–5 metriä korkea, leveän pyöreälatvainen. Lajike on peräisin Pälkäneeltä Myttäälän tilalta, jossa oli jo 1800-luvulla kuuluisa hedelmätarha. Nyt tilalla toimii MTT:n Hämeen tutkimusasema. Täysin samanlainen kanta on löydetty myös Anjalankoskelta, ja sille on annettu nimi ’Inkeroisten Kuulasmarja’. 
    Vyöhykkeet I–III(IV).

  • 'LATVIAN MATALA' pensaskirsikka

    Itsepölytteinen, morellityyppinen lajike on pensakirsikka ja kasvaa vain 2-2,5 m korkeaksi. Sato kypsyy aikaisin kesällä, jo heinäkuun alussa. Marjat ovat melko isoja, tummanpunaisia ja hapanimeliä, eikä niissä ole karvasta jälkimakua. Hyvin kestävä lajike, menestyy jopa Oulun korkeudella. Sopii kokonsa puolesta käytettäväksi pienissä pihoissa ja sopii myös koristepuuksi. I-V

  • 'MUSTILAN MORELLI' kirsikka

    Itsepölytteinen, morellityyppinen sekä runsassatoinen talouslajike. Tummanpunainen, hapahko ja keskikokoinen marja. Kasvaa nuorena nopeasti ja kehittyy 3-4 m korkeaksi, leveäksi puuksi. ’Mustilan Morelli’ on peräisin Elimäeltä, Mustilan kartanosta 1900-luvun alusta. I-III

    kirsikka
  • 'RAUHALAN MORELLI' kirsikka

    Itsepölytteinen lajike tunnetaan myös nimellä ”Pihtipudas” löytöpaikkansa mukaan. Se antaa satoa yksinkin, mutta sato suurenee, kun kahta lajiketta istutetaan rinnan. Marjat ovat selvästi makeammat ja isommat kuin tyypillisillä morelleilla.  Marjat ovat kuitenkin pienemmät kuin ’Varjomorellilla’. 

    Puu kasvaa nuorena tyypillisesti yksirunkoisena, latvus on kapeahko ja kartiomainen. Kukat vivahtavat vaaleanpunaiseen, minkä vuoksi lajike sopii erityisen hyvin myös koristepuuksi. 
    Vyöhykkeet I–IV.

    kirsikka
  • 'SIKKOLAN KUULASMARJA' kirsikka

    Amarellityyppinen itsepölytteinen lajike, jonka yleensä runsas sato kypsyy aikaisin kesällä. Tämäkin lajike tekee marjoja yksinään, mutta toinen hapankirsikka lähettyvillä lisää satoa. Marja on makea, helakanpunainen ja pienehkö, runsaasti sokeria sisältävä. Puu on nuorena nopeakasvuinen ja tulee satoikään noin viisivuotiaana. Se kukkii vuosittain yleensä runsaasti ja kauan. Kotoisin Laukaan Leppävedeltä Sikkolan talosta. 
    Vyöhykkeet I–IV(V).

    kirsikka
  • 'VARJOMORELLI' kirsikka

    Itsepölytteinen morellityyppinen kirsikka, joka sopii parhaiten säilöntään. Marja on happoinen ja sopii sellaisenaan syötäväksi vasta täysin kypsänä. Marja on hyvin aromikas sekä keskikokoinen tai suurehko. Puu tulee satoikään aikaisin ja sato on runsas. Puu on aluksi nopeakasvuinen, mutta kehittyy lopulta matalaksi, pyöreälatvaiseksi ja hieman riippuvaoksaiseksi. ’Varjomorelli’ nimi johtunee sitä, että sadosta on yleensä kehittynyt parhain kevyesti varjoisilla paikoilla, missä maa ei kuivu helteilläkään. Tiettävästi lajiketta on viljelty Saksassa jo 1500-luvulla ja Suomessa 1700-luvulla. I-III

    kirsikka
Ota yhteyttä