Hedelmäpuut

Omenapuut


  • 1570 ’HETA’ syysomena

    Myöhäinen syys- ja herkkulajike. Hedelmät poimitaan syyskuun puolivälissä ja kypsytetään varastossa pari viikkoa. Ne säilyvät kuukauden. Hedelmä on suuri, lähes kokonaan punainen, kiiltävä, makeanhappoinen ja jonkin verran aromikas. Malto mehukas, lähes valkoinen, usein mukana punaista. Ruvenkestävyys on melko hyvä; muumiotaudin kestävyys hyvä. Puu on satoisa, leveä ja melko voimakaskasvuinen; oksakulmat ovat kestävät. Suomalainen ’Lobon’ ja ’Huvituksen’ risteymä. Vyöhykkeet I–V.

    syysomena
  • 1503 ’JASPI’ syysomena

    Myöhäinen kotimainen syys- ja herkkulajike. Sato kypsyy syyskuun puolivälin jälkeen ja säilyy ainakin kuukauden, jopa marraskuuhun. Hedelmä on iso tai keskikokoinen, kiiltävä; hehkuvan punainen peiteväri peittää keltaisen pohjavärin. Maku on mausteinen, makea, miedon happoinen; malto valkoinen. Ruvenkestävyys huono; muumiotaudin kestävyys melko hyvä. Puu tuottaa jo nuorena runsaasti satoa. Se on voimakaskasvuinen ja harvaoksainen; ylöspäin pyrkiviä oksia on taivutettava. Vyöhykkeet I–III(IV).

    syysomena
  • 1751 ’JÄTTIMELBA’ syysomena

    Aikainen syys- ja herkkuomena, joka kypsyy syyskuun alkupuolella ja säilyy 3–4 viikkoa. Hedelmä on suuri, kolhuja kestävä ja herkullisen aromikas, mietohappoinen; malto valkoinen, mehukas ja rapea. Terveempi kuin ’Melba’: ruvenkestävyys on melko hyvä, muumiontaudin kestävyys tosin huono. Sato on joka vuosi erittäin runsas. Puu on rehevä, vanhana jopa riippuvaoksainen. Se pölyttää hyvin muut aikaiset lajikkeet paitsi ’Samon’. Suomalainen risteymä ’Melba’ x ’Huvitus’.  Vyöhykkeet I–III(IV).

    syysomena
  • 1504 ’KELTAKANELI’ syysomena

    Myöhäinen syys- ja talousomena, jonka sato kypsyy syyskuun puolivälin jälkeen ja säilyy kuukauden. Hedelmä on pienehkö, aromiltaan kanelimainen, imelä, mietohappoinen; malto on rapea. Yleensä terve lajike kestää kohtalaisesta omenarupea. Puu tulee myöhään satoikään, mutta sen jälkeen sato on runsas jopa vähällä hoidolla. Voimakaskasvuisen puun oksat suuntautuvat jyrkästi ylöspäin, joten niitä tulee taivuttaa. Erinomainen yleispölyttäjä. Tämä venäläinen lajike tuotiin Suomeen 1881.  Vyöhykkeet I–V(VI).

  • 1507 ’MAKE’ syysomena

    Aikainen syyslajike, jonka herkullinen tuoreeltaan nautittava sato kypsyy syyskuun puolivälissä. Hedelmiä voi varastoida marraskuuhun saakka. Hedelmä on iso, makea ja lievästi happoinen, malloltaan mehukas ja murea. Lajikkeen ruvenkestävyys on melko hyvä, mutta muumiotauti tarttuu herkästi. Puu tulee myöhään satoikään ja se on voimakaskasvuinen. Tämä suomalainen lajike on jalostettu  risteyttämällä ’Atlas’ ja ’Keltainen Syyskalvilli’.  Vyöhykkeet I–III.

    syysomena
  • 1514 ’VALKEAKUULAS’ kesäomena

    Aikainen kesälajike sekä herkku- ja soseomena. Sato kypsyy elokuussa. Hedelmä on iso tai keskikokoinen, vaaleankeltainen. Maku on raikkaan makeanhappoinen, kypsänä hienoarominen. Malto on erittäin mehukas ja täysin kypsänä läpikuultava. Keskikokoinen, oksarakenteeltaan hyvä puu tuottaa aikaisin runsaan sadon. Hyvä yleispölyttäjä. Lajike lienee peräisin Baltiasta, mistä se levisi jo 1800-luvulla Skandinaviaan. Vyöhykkeet I–III(IV–V).

    kesäomena
  • 1517 ’SÄVSTAHOLM’ kesäomena

    Melko myöhäinen kesä- ja herkkuomena, jonka sato kypsyy elo–syyskuun vaihteessa ja säilyy lyhyen aikaa. Hedelmä on keskikokoinen, makeanhappoinen, erittäin mehukas ja toisinaan läpikuultava. Puu tuottaa satoa jo 2–3 vuotta istutuksen jälkeen. Puu on kohtalaisen voimakaskasvuinen, pienehkö, terve ja erinomainen pölyttäjä. Lajike lienee syntynyt vuonna 1835 Sävstaholmin kartanossa Ruotsissa. Vyöhykkeet I–IV.

    kesäomena
  • 1545 ’ASTRAKAANI ISOKUULAS’ kesäomena

    Kesä- ja herkkuomena. Hedelmä on kookas, makea ja mausteinen, kun se saa kehittyä täydessä auringon paisteessa. Hyvin mehukas malto tulee usein kuultavaksi! Valitettavasti hedelmä halkeaa herkästi. Sato on kohtalainen ja puu tulee melko varhain satoikään. Puu kasvaa suhteellisen nopeasti; latvus on säännöllinen. Tämä Astrakaani-lajikkeista kestävin on peräisin Ruotsista 1850-luvulta. Vyöhykkeet I–IV.

  • 1506 ’MAIKKI’ kesäomena

    Melko aikainen kotimainen kesäomena ja herkkulajike: sato kypsyy elokuun lopussa. Hedelmä on keskikokoinen tai isohko, miellyttävän aromikas ja mietohappoinen. Malto on mehukas, valkoinen, kypsänä usein punaviiruinen. Ohutkuorinen omena on valitettavan arka muumiotaudille ja omenaruvelle. Sato on runsas ja puu tulee varhain satoikään. Hillittykasvuinen ja leveä puu tarvitsee pölyttäjän taajamien ulkopuolella, mutta itse se pölyttää hyvin muut lajikkeet paitsi ’Jaspi’. Vyöhykkeet I–IV(V).

  • 1522 ’LAVIA’ kesäomena

    Myöhäinen kesäomena ja herkkulajike, joka kypsyy syyskuun alussa. Hedelmä on hyvin kaunis, keskikokoinen–iso ja miellyttävän makeanhappoinen, mieto. Malto on tiivis, hienorakeinen ja mehukas. Hyvin taudinkestävää lajiketta suositellaan luomuviljelyyn. Sato on vaihteleva ja puu tulee melko myöhään satoikään. Puu on voimakaskasvuinen, oksat kohtalaisen tukevat ja ulkonevat. Lajike polveutuu Lavian kansakoululla 1800-luvun lopulla kylvetyistä siemenistä. Vyöhykkeet I–IV(V).

    kesäomena
  • 1014 ’BORGOVSKOJE’ kesäomena

    Melko aikainen kesä- ja herkkuomena, jonka sato kypsyy elokuun lopussa. Hedelmät ovat keskikokoiset, pitkulaiset, keltaiset ja lievästi punaviiruiset. Puhtaan makea, lähes hapoton omena maistuu pienille lapsillekin. Puu on satoisa, terve, voimakaskasvuinen ja oksakulmiltaan melko hyvä. Tämä alunperin venäläinen lajike on yksi talvenkestävimmistä omenistamme, ja sitä on viljelty Itä-Suomessa ainakin 1800-luvun lopusta lähtien. Vyöhykkeet  I–V(VI).

    kesäomena
  • 1758 ’VUOKKO’ kesäomena

    Melko myöhäinen kesäomena ja herkkulajike, jonka hedelmät kypsyvät elo–syyskuun vaihteessa. Hedelmä on iso tai keskikokoinen, sokerisen hapokas, malto rapeaa ja erittäin mehukasta. Tämä suomalainen lajike muistuttaa ’Valkeakuulasta’, mutta se on talvenkestävämpi ja hedelmä säilyy kauemmin, peräti kuukauden. Muumiotaudin kestävyys on lisäksi parempi, mutta lajike on altis omenaruvelle. Tämä kotimainen uutuus on runsassatoinen, voimakaskasvuinen ja oksakulmiltaan hyvä. Vyöhykkeet I–III(IV).

    kesäomena
  • 1513 ’SOKERIMIRON’ kesäomena

    Melko myöhäinen kesä- ja herkkuomena, joka kypsyy syyskuun alussa. Hedelmä on pienehkö tai keskikokoinen. Lasten suosima hedelmä on hyvin makea ja lähes hapoton. Satoa tulee säännöllisesti, muttei kovin runsaasti, ja puu tulee melko myöhään satoikään. Puu on pystyoksainen, nopeakasvuinen, iso ja ”risuinen”, mutta vaatimaton maan laadun suhteen. Hyvä pölyttäjä. Tämä vanha venäläinen lajike tuli Suomeen 1800-luvulla. Vyöhykkeet I–V.

    kesäomena
  • 1502 ’HUVITUS’ kesäomena

    Aikainen kesälajike sekä herkku- ja soseomena, joka kypsyy elokuussa. Hedelmä on pienehkö, makea ja mietohappoinen; malto lähes valkoinen, hienorakeinen ja parhaimmillaan kuultavan mehukas. Hedelmä säilyy kypsyttyään pari viikkoa. Sato on runsas ja varhain alkava, mutta hieman altis omenaruvelle. Puu on hillittykasvuinen, latvus avoin ja säännöllisen kartiomainen. Hyvä pölyttäjä. Lajike on peräisin Huvituksen kartanosta vuodelta 1895. Vyöhykkeet I–IV.

  • 1509 ’PIRJA’ FINE kesäomena

    Hyvin aikainen kotimainen kesäomena ja herkkulajike, joka kypsyy jo elokuun puolivälissä. Se on myös yksi kestävimmistä omenapuistamme. Hedelmä on keskikokoinen tai pieni, kauniin punaviiruinen; miellyttävän mietoarominen ja hienorakeinen. Tuorekäyttöön sopiva hedelmä on syötävä lyhyen ajan kuluessa. Lajike kestää melko hyvin rupea ja hyvin muumiotautia, minkä vuoksi sitä suositellaan luomuviljelyyn. Hillittykasvuinen puu tuottaa satoa runsaasti jo parin vuoden kuluttua istutuksesta. Vyöhykkeet I–VI.

    kesäomena
  • 1573 ’KONSTA’ FINE talviomena

    Talviomena sekä herkku- ja talouslajike. Hedelmät poimitaan syyskuun lopussa, ne kypsyvät pari viikkoa ja säilyvät jopa 6 viikkoa joulukuuhun. Hedelmä on suuri tai keskikokoinen, lähes kauttaaltaan punainen. Maku on hapahko ja mietoarominen; malto valkoinen ja karkea. Lajike on hyvin ruvenkestävä ja melko kestävä muumiotautia vastaan, joten sitä suositellaan luomuviljelyyn. Puu on pieni, hillittykasvuinen ja leveähkö. Kotimainen ’Lobon’ ja ’Antonovkan’ risteymä, jota suositellaan rupialttiin ’Atlaksen’ tilalle. Vyöhykkeet I–V.

    talviomena
  • 1505 ’LOBO’ talviomena

    Talvi- ja herkkulajike. Tämä tummanpunainen omena on suomalaisten hedelmätarhojen päälajike. Omenat poimitaan lokakuun alussa ja nautitaan marras–joulukuussa. Hedelmä on keskisuuri tai suuri, paksukuorinen ja vahainen. Maku on mietohappoinen, aromikas ja mausteinen; malto mehukas, pehmeä ja hienorakeinen. Sato on runsas ja kasvutavaltaan keskivoimakas puu tulee nuorena satoikään. Ruvenarka lajike on kotoisin Kanadasta. Vyöhykkeet I–III.

     

    talviomena
  • 1500 ’ANTONOVKA’ talviomena

     

    Talvi- ja talouslajike, jonka hedelmät poimitaan lokakuun alussa. Ne kypsyvät varastossa muutaman viikon ja säilyvät pari kuukautta. Hedelmä on tavallisesti suuri, vahvan happoinen, hivenen aromikas; malto valkoinen ja tiivis. Yleensä erittäin satoisa puu voi tuottaa reilut 150 kg omenia! Puu tulee aikaisin satoikään ja se on melko voimakaskasvuinen ja tanakkaoksainen. Hyvin rupea ja muumiotautia kestävä ukrainalainen lajike sopii luomuviljelyyn. Sitä on viljelty Suomessa 1850-luvulta lähtien. Vyöhykkeet I–V.

  • 1756 ’TALVIKKI’ talviomena

    Talvi- ja talouslajike. Omenat ovat korjuukypsiä syyskuun lopulla lämpösumman ollessa 1275 ja ovat nautintakypsiä parin kuukauden varastoinnin jälkeen. Hyvässä varastossa omenat säilyvät tammikuuhun! Hedelmä on erittäin suurikokoinen, kypsänä aromiltaan mausteinen; malto karkean rapeaa. Hedelmästä saa hyvää hilloa eikä valkoinen malto rusketu herkästi, joten se soveltuu salaattiomenaksi. Puu on leveä, kasvunopeus keskinkertainen, oksakulmat melko hyvät. Lajike voi saastua sekä omenarupeen että muumiotautiin. Suomalainen ’Talvikki’ on syntynyt risteytyksestä ’Lobo’ x ’Yläkauttu’. Se on ilmastollisesti varsin kestävä, mutta sato ehtii valmistua vain vyöhykkeillä I–II Etelä-Suomessa. Vyöhykkeet I–IV.

    talviomena
  • 1525 ’LEPAAN LIEREÄ’ talviomena

    Talviomena ja herkkulajike, joka kypsyy lokakuun puolivälissä ja säilyy parhaimmillaan jouluun. Hedelmä on iso–keskikokoinen, mietohappoinen, aromiltaan Åkerö-lajiketta muistuttava. Malto on tiivis ja mehukas. Puu tulee nuorena satoikään ja sato on runsas, tosin vanhassa puussa jaksottainen. Nuori puu on pystyoksainen. Lajike on syntynyt Hinnonmäen koetarhalla Lepaalla 1920-luvulla. Vyöhykkeet I–IV.

    talviomena
  • 1515 ’ÅKERÖ’ talviomena

    ’Åkerö’

    Talvi- ja herkkuomena, joka valmistuu korjuukypsäksi syyskuun lopulla, saavuttaa nautintakypsyyden muutaman viikon varastoinnin jälkeen ja säilyy pari kuukautta. Hedelmä on keskikokoinen; makea, lievästi happoinen ja omalaatuisen mausteinen; malto karkearakeinen, kiinteä ja kova. Lajike on kohtalaisen ruvenkestävä, mutta altis tuppilohomeelle. Sato on jaksottainen eikä kovin runsas. Puu tulee myöhään satoikään. Koska se on voimakaskasvuinen ja pystyoksainen, oksia kannattaa taivuttaa. Tätä ruotsalaista lajiketta on kasvatettu Suomessa 1870-luvulta lähtien. Vyöhykkeet I–III(IV).

  • 1752 ’PEKKA’ syysomena

    Myöhäinen syys- ja herkkulajike. Omenat kypsyvät syyskuun lopussa ja säilyvät noin kuukauden. Hedelmä on poikkeuksellisen tumma ja punaista väriä on runsaasti myös mallossa, niinpä mehusta tulee punaista. Omena on pieni tai enintään keskikokoinen, vahvakuorisena kolhuja kestävä ja erittäin makea. Puu on pieni, oksistoltaan sopivan harva ja laajakulmainen. Se kestää hyvin muumiotautia ja melko hyvin rupea. Kotimainen risteymä ’Lobo’ x ’Huvitus’. Vyöhykkeet I–V.

    syysomena
  • 1754 ’PUNA-ANTONOVKA’ syysomena

    Myöhäinen syysomena ja talouslajike, jonka sato kypsyy syyskuun lopussa ja säilyy kaksi kuukautta. Hedelmä kypsyy siten aiemmin kuin ’Antonovkalla’, joka luokitellaan talviomenaksi. Lämpösummavaatimus 1200 on kuitenkin korkea, joten lajike ehtii valmistua kunnolla vain Etelä-Suomessa. Hedelmä on hyvin suuri, vahvasti hapan ja aromikas. Sato on runsas, mutta ohutkuorisena hieman altis omenaruvelle ja muumiotaudille. Uusi kotimainen risteymä ’Antonovka’ x ’Lobo’.  Vyöhykkeet I–IV(V).

    syysomena
  • 1508 ’PUNAINEN MELBA’ syysomena

    Myöhäinen syysomena sekä herkku- ja talousomena, joka kypsyy syyskuun lopussa. Hedelmä sopii talouskäytössä hyvin soseeksi ja mehuksi. Se on keskikokoinen–suuri, persikalle tuoksuva. Maku on erittäin hieno, makeahko ja miedosti happoinen; malto valkoinen, pienirakeinen ja mehukas. Helposti kolhiutuva omena on ruvenaltis. Puu tulee satoikään varhain ja tuottaa runsaan sadon. Se on vahvaoksainen ja yleensä melko voimakaskasvuinen. Hyvä pölyttäjä.  Vyöhykkeet I–III.

    syysomena
  • 1510 ’PUNAKANELI’ syysomena

    Myöhäinen syys- ja talousomena. Sato kypsyy syyskuun puolivälin jälkeen ja säilyy muutamia viikkoja. Hedelmä on pienehkö, selvästi kanelilta maistuva, imelä, mietohappoinen; malto on rapea. Terve lajike kestää kohtalaisesta omenarupea ja sitä suositellaan luomuviljelyyn. Puu tulee myöhään satoikään, mutta sen jälkeen sato on runsas jopa vähällä hoidolla. Voimakaskasvuisen ja harvalatvaisen puun oksat suuntautuvat jyrkästi ylöspäin, joten niitä tulee taivuttaa. Erinomainen yleispölyttäjä. Vuodesta 1896 lähtien Suomessa viljelty lajike on edelleen yksi suosituimmista.  Vyöhykkeet I–V.

    syysomena
  • 1512 ’SAMO’ FINE syysomena

    Aikainen syys- ja herkkulajike, jonka sato on poimintakypsä syyskuun alkupuolella ja säilyy lokakuuhun. Hedelmä on keskikokoinen tai suuri, mietoarominen, raikkaan makeanhappoinen; malto kellanvalkoinen, rapea ja mehukas. Ruven ja muumiotaudin kestävyys melko hyvä. Sato runsas ja säännöllinen. Puu on matalahko, leveä, oksakulmiltaan kestävä ja kukkii aikaisin keväällä. Kotimainen jaloste ’Melba’ x ’Huvitus’. Vyöhykkeet I–III(IV).

    syysomena
  • 1571 ’SANDRA’ FINE syysomena

    Myöhäinen syys- ja herkkulajike, joka on nautintakypsä syyskuun loppupuolella. Hedelmät säilyvät varastossa noin kuukauden. Hedelmä on keskikokoinen, miellyttävän mietoarominen. Malto on mehukas, karkean isorakeinen, vihertävänkeltainen ja punajuovainen. Kohtalaisen satoisa ja terve lajike sopii luomuviljelyyn: sen ruvenkestävyys on melko hyvä, muumiotaudin kestävyys hyvä. Puu on melko voimakaskasvuinen, leveähkö ja lehtevä, oksakulmat tukevat. Suomalainen risteymä ’Lobo’ x ’Huvitus’. Vyöhykkeet I–V.

    syysomena
  • 1511 ’SARIOLA’ syysomena

    Hyvin myöhäinen syysomena sekä herkku- ja talouslajike, jonka omenat ovat nautintakypsiä syys–lokakuun vaihteessa ja säilyvät viikkokausia. Hedelmä on pienehkö tai keskikokoinen , makeanhappoinen, aromiltaan erikoinen; malto tiivis, hienorakeinen ja mehukas. Sato on keskinkertainen. Puu tulee myöhään satoikään; oksat ovat tanakat mutta ylöspäin suuntautuvat. Terveytensä vuoksi lajike sopi luomuviljelyyn. Se tarvitsee toisen lajikkeen lähelleen pölyttyäkseen. Kotoisin Hämeestä Eräjärveltä 1900-luvun alusta. Vyöhykkeet I–V.

    syysomena
  • 1762 ’TALLINNAN PÄÄRYNÄOMENA’ syysomena

     

    Aikainen syys- ja herkkuomena: sato kypsyy syyskuun alkupuolella ja säilyy muutamia viikkoja. Tunnetaan myös nimellä ’Räävelin Päärynäomena’. Hedelmä on keskikokoinen, erittäin maukas ja hienoarominen, päärynää muistuttava. Malto on kiinteä ja rapea, C-vitamiinipitoisuus on korkea. Ruven- ja muumiotaudin kestävä lajike sopii luomuviljelyyn. Sato on pieni ja puu tulee myöhään satoikään. Jyrkät oksakulmat vaativat säännöllistä taivuttamista. Vanha virolainen lajike. Vyöhykkeet I–III(IV).

    syysomena
  • 1572 ’JUUSO’ talviomena

    Talvi- ja talouslajike, jonka hyvin kypsyneitä hedelmiä voi nauttia sellaisenaan. Lajike muistuttaa ’Loboa’ – toinen vanhemmista onkin ’Lobo’, toinen ’Antonovka’. Hedelmät poimitaan syyskuun lopussa ja niitä kypsytetään noin kaksi viikkoa, minkä jälkeen niitä voi säilyttää viikkokausia. Hedelmä on komean punainen, suuri, maultaan hienon happoinen ja aromikas, parhaimmillaan päärynämäinen. Malto on valkoinen, rapea ja mehukas. Sato on usein pieni, mutta lajike kestää hyvin muumiotautia ja melko hyvin rupea (paremmin kuin ’Lobo’). Puu on hillittykasvuinen, leveähkö, oksakulmiltaan hyvä. Suomalainen risteymä ’Antonovka’ x ’Lobo’.  Vyöhykkeet I–V.

     

    talviomena
  • 1014 kesäomena

    Melko aikainen kesä- ja herkkuomena, jonka sato kypsyy elokuun lopussa. Hedelmät ovat keskikokoiset, pitkulaiset, keltaiset ja lievästi punaviiruiset. Puhtaan makea, lähes hapoton omena maistuu pienille lapsillekin. Puu on satoisa, terve, voimakaskasvuinen ja oksakulmiltaan melko hyvä. Tämä alunperin venäläinen lajike on yksi talvenkestävimmistä omenistamme, ja sitä on viljelty Itä-Suomessa ainakin 1800-luvun lopusta lähtien. Vyöhykkeet  I–V(VI).

  • 1758 kesäomena

    Melko myöhäinen kesäomena ja herkkulajike, jonka hedelmät kypsyvät elo–syyskuun vaihteessa. Hedelmä on iso tai keskikokoinen, sokerisen hapokas, malto rapeaa ja erittäin mehukasta. Tämä suomalainen lajike muistuttaa ’Valkeakuulasta’, mutta se on talvenkestävämpi ja hedelmä säilyy kauemmin, peräti kuukauden. Muumiotaudin kestävyys on lisäksi parempi, mutta lajike on altis omenaruvelle. Tämä kotimainen uutuus on runsassatoinen, voimakaskasvuinen ja oksakulmiltaan hyvä. Vyöhykkeet I–III(IV).

Ota yhteyttä