Lehtipuut

1601 SORBUS AUCUPARIA kotipihlaja

Puusta kehittyy joko yksirunkoinen tai monihaarainen. Haarat ovat melko vankkoja, jäykkiä ja ne kasvavat viistosti ylöspäin. Kasvu on nopeaa noin 20-vuotiaaksi asti, ja puu elää kaupunkioloissa 50–120 vuotta. Kermanvalkoiset tuoksuvat kukinnot avautuvat kesäkuussa. Lehdet puhkeavat suhteellisen varhain keväällä ja saavat syksyllä komean keltaisesta tummanpunaiseen vaihtelevan ruskavärin. Oksia koristavat pitkälle talveen oranssinpunaiset marjatertut, joista voi valmistaa hilloa ja mehua tai jättää linnuille.

Kotipihlaja menestyy koko Suomessa jopa tunturikoivua korkeammalla, mutta karuimmilla paikoilla siitä tulee pensasmainen. Se kasvaa yhtä hyvin kuivassa kuin ajoittain märässä maassa. Se kestää erinomaisesti tuulta sekä leikkausta ja uusiutuu helposti kanto- ja juurivesoista. Puu sietää melko hyvin maantäyttöä juuriston vähäisen hapentarpeen ansiosta. Se kestää myös ilman epäpuhtauksia melko hyvin, muttei kehuttavasti tiesuolaa.

Käyttö: yksittäin, ryhmiin ja kujanteeksi sekä pienille että isoille pihoille, puistoihin ja katualueille. Myös leikattava aita ja tuulensuoja.

I–VIII 4–12 m A–Pv Kui–Tuo Ra++

Yleisin taimityyppi ja koko Yleisin taimityyppi ja koko: astiataimi 150–200 cm, rym 4–6, paakku rym 6–8, 8–10, 10–12, 12–14.

 
Ota yhteyttä