Vanha tervaleppä muistuttaa mutkaisine tummine oksineen tammea, mutta se kasvaa huomattavasti nopeammin. Runko kestää paremmin vaurioita kuin vaikkapa koivu. Tervaleppä kestää hyvin tuulta, tiesuolaa ja märkyyttä. Juuret sitovat ilmakehän typpeä, joten puu viihtyy melko karussakin maassa. Vanhojen puiden voimakkaat juuret tunkeutuvat jopa 2,5 metrin syvyyteen kovaan maahan. Tervaleppä sopii paikoille, missä sen juuret ulottuvat pohjaveteen. Se viihtyy parhaiten runsasravinteisilla rannoilla ja kosteikoissa, mutta menestyy kuivemmassakin maassa.
Laji varttuu aluksi melko hitaasti, mutta sitten se kasvaa erityisen nopeasti 30-vuotiaaksi asti. Se elää sopivalla kasvupaikalla keskimäärin 90 vuotta. Tervaleppä uusiutuu hyvin kantovesoista, mutta sillä ei ole harmaalepälle tyypillisiä juurivesoja. Typpipitoiset lehdet varisevat syksyllä vihreinä ja parantavat omalta osaltaan maata. Lehdet ovat kiiltävät, lanttokärkiset. Puu kukkii varhaiskeväällä; sillä on riippuvat hedenorkot ja pienet ”emikävyt”.

Käyttö: yksittäin tai ryhminä isoilla pihoilla, puistoissa, metsiköissä ja tuulensuojana.