Perheomenapuussa useita omenalajikkeita on vartettu samaan puuhun – puu voi pölyttää itse itsensä ja voi tuottaa useamman lajikkeen hedelmiä. Perheomenapuu sopii hyvin jopa pieneen pihaan, johon ei mahdu kuin yksi omenapuu.
Sariola (kuvassa) - hyvin myöhäinen syysomena sekä herkku- ja talouslajike, jonka omenat ovat nautintakypsiä syys–lokakuun vaihteessa ja säilyvät viikkokausia. Hedelmä on pienehkö tai keskikokoinen, makeanhappoinen, aromiltaan erikoinen; malto tiivis, hienorakeinen ja mehukas. Sato on keskinkertainen. Puu tulee myöhään satoikään. 
Punakaneli - myöhäinen syys- ja talousomena. Sato kypsyy syyskuun puolivälin jälkeen ja säilyy muutamia viikkoja. Hedelmä on pienehkö, selvästi kanelilta maistuva, imelä, mietohappoinen; malto on rapea. Puu tulee myöhään satoikään, mutta sen jälkeen sato on runsas jopa vähällä hoidolla. Vuodesta 1896 lähtien Suomessa viljelty lajike on edelleen yksi suosituimmista.  
Långsjön Päärynäomena - myöhäinen kesälajike. Kellanruskeat, litteänpyöreät omenat kypsyvät syykuun alkupuoliskolla ja ovat makeahappoisia ja voimakkaan päärynäaromisia.